Ratsastusta ja ihmettelyä

Pääsin vihdoin ja viimein taas ratsastelun makuun! Ihana Noora antoi oman Jakke-poninsa lainaksi Laura Loivan valmennukseen.

Jännitti ihan kauheesti taas tauon jälkeen kivuta selkään… Mutta Lauran antaessa vinkkejä ja korjaillessa istuntaa ja asentoa, aloin vähitellen rentoutua.

Tältä se siis aluksi näytti ennen kuin alettiin vetreytyä! 😀

Aluksi katsottiin käynnissä tosiaan mun istunta ja ohjaavat avut (istuinluut ja paino). Sain hyviä vinkkejä jalan oikean asennon löytämiseen ja sanoinkin Lauralle, että siitä varmaan joutuisi muistuttamaan usein.

Ohjien piteleminen oli taas tosi outoa! En oikein tiennyt mikä on hyvä tuntuma ja Jakkekin lähinnä meni eteenpäin kaula jäkkänä pystyssä. Nuorella kun on hyvä saada liike pyöreäksi ja mielellään eteenalas. Pienillä säädöillä onneksi Jakke liikkui jo kohta (ainakin ajoittain) mun kanssa oikein päin. Poni onneksi aina huomautti tekemistäni virheistä nostamalla päätä ylös! Heti kun sain itseni taas kasaan, Jakenkin liike pehmeni.

Tehtiin asetuksia sisään ja ulos, sekä muutamia väistöjä molempiin suuntiin. Asettelut meni ihan kivasti, mutta väistöt ei mennyt mun puolelta ihan nappiin. Ainainen ongelma 😀 Muutaman kerran astui rehellisesti ristiin…

Kun siirryttiin raviin, pitikin keskittyä tosissaan! Kädet alkoi seilata ja jalat kääntyili miten sattuu! Onneksi Lauralta tuli korjaavaa palautetta monipuolisesti ja välillä loksahti palaset kohdalleen. 🙂 Huomaa kyllä, ettei kaikki avut toimi vielä sulavasti yhdessä… Kuvista huomasin, että kevennys on välillä aivan liian korkea ja selkä ihan notkolla. Pitää siis vaan vahvistaa alaselän alueen lihaksia ja saada pakka kasaan.

Lisäksi vielä piti saada ponille liikettä aikaseksi, menettämättä muotoa! Oli siinä näillä taidoilla taas kerrakseen 😀 Mutta kaikki kiitos ehdottomasti Jakelle ja Lauralle, jotka jakso mun kanssa vääntää! Ja tietty Nooralle, kun sillä on noin kultanen poni ja sekin on niin <3

Laukka sujui ihan hyvin. Saatiin hyvä nosto aikaiseksi ja muoto pysyi aika hyvin. Tosin jalkojen kanssa sai taas tapella, että ne ei sojota minne sattuu.

Lopuksi ravailtiin ja yritettiin saada rentona sinne eeteeeen aaalaaaas.

Palautteena Laura sanoi, että en nyt ihan toivoton tapaus ole! Tiiviimpää istuntaa ja  tarkkuutta apuihin ja nopeutta, reagoida ennen ponia. Siis oli kyllä niin kivaa ja antoisaa, että voisin vaikka itkee! Ainakin näillä puheilla olis tarkoitus käydä säännöllisesti Lauran valkussa Jaken kanssa, joka on ihan dream come true mulle <3 Tuon nuoren taitavan ratsun-alun kanssa oppii niin paljon itsestään! Kaikki mitä tekee näkyy, tuntuu ja vaikuttaa poniin. Ja jos vielä saa ammattilaisen valvovan silmän alla harjoitella, niin mikä sen parempaa. 🙂

Oon HAPPY!

Kiitokset vielä Nooralle kuvista! Tässä linkki Lauran sivuille 🙂