Sain sumplittua työvuorot niin, että ehdin tänääkin tallille. Ajattelin, että pakko se on enemmän kuin pari kertaa harjoitella, niin saa jotain varmuutta koko hommaan.
Tänään meni ensimmäinen rataharkka ihan hyvin. Laukkaosuuksilla poni pysyi laukassa ja tiet meni ihan kivasti. Laukannostoissa tosin oli vähän haparointia. Huomasin, että vasempaan kierrokseen nousee vähän paremmin. Se taitaa olla ponille helpompi puoli. Pitää vaan itse muistaa hyvin valmistella ja olla mukana, niin sujuu hyvin.
Tässä on videota viimeisestä radan harjoittelusta… Ei nyt menny ihan putkeen 😀 teknisten ongelmien takia, siitä ei näy kuin puolet.
http://www.youtube.com/watch?v=bvjZuwS73Vo
Treenattiin tänään enemmän peruuttamista. Pysähdyksen jälkeen, kun pyytää peruutusta, käy yleensä niin, että poni nostaa pään ylös ja vastustelee apuja. Jäätiin rataharjoitusten jälkeen vielä vähän treenailemaan peruuttamista ja lähtihän se sitten ihan hyvin sujumaan. Piti antaa ponille ensin vähän aikaa kekata koko homma, ja sitten saatiinkin ihan nätti peruutus lopuksi! Kaikki 4 alkelta ja ihan suoraan, JEE! Sen jälkeen kehuin kovasti ja päätin lopettaa tältä päivältä.
Oli kyllä ihanaa kun ponikin oli lopulta niin tyytyväinen itseensä. Se seisoi kentällä pää roikkuen kun löysäsin satulavyön ja paijailin sitä vielä hetken. Tuntui, että löytyi joku pieni yhteinen juttu 🙂
Koska meillä oli molemmilla mukava ja rentoutunut fiilis (heti lisää reeniä, tosi reilua :D), harjoittelin peruuttamista vielä maastakäsin ihan pelkällä riimulla ja narulla. Kokeilin miten poni reagoi narun heiluttamiseen. Aloitin ihan pienestä liikkeestä ja vähitellen laajensin. Heti kun se astui askeleen taakse, rentoutin narun. Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä, kun siinä oli jo narun heilutuksesta peruuttava poni. Kun vedin pehmeästi narua itseäni kohti, otti poni muutaman askeleen minua kohti. Paijailin sen jälkeen pitkään. Vaikutti vähän siltä, että sillä on ennekin käytetty narun heilutusta peruutus työkaluna, koska se kekkasi sen niin nopeasti!
Kun lähdettiin tallista, poni seurasi minua pää maassa, mutta kun astuttiin ulos, sielä olikin letkun pää irronnut vesihanasta ja vesisuihkun ääni yllätti ponin täysin. Se laukkasi ohi ja jäi vähän pörheltämään narun päässä. Onneksi itse (ihme kyllä) pysyin täysin tyynenä paikoillani, vain pitäen narusta kiinni. Ajattelin, että noh, tässähän on hyvä treenata johtajuus/luottamussuhdetta ja kävelin itse kohti pelottavaa vesisuihkua. Poni otti pari askleta kohti, mutta pysähtyi sijoilleen mulkoillen vettä. Pyysin vähän peruuttamaan ja kävelin taas itse lähemmäs hanaa, ponin taas hetken aikaa seuratessa. Tämä piti toisataa pariin kertaan, että päästiin lähemmäs, ja kohta olisin melkein jo itse yltänyt sammuttamaan hanan. Siltä kuitenkin riensi jo joku muu sammuttamaan hanan ja ihmetellen, että ei ihme kun vesi ei tule letkun toisesta päästä.
Vaikken itse todellakaan mikään hevosenkouluttaja ole, mutta on kyllä niin hienoa huomata, että tietyt asiat vaan yksinkertaisesti toimii käytännössä. Se, että itse kykenee pysymään rauhallisena, ja ottaa tilanteessa nimenomaan RAUHALLISEN kontrollin/johtajuuden, vaikuttaa suoraan hevoseen. Mulle oli iso asia, että vaikka se vesisuihku säikäytti sen ponin ihan totaalisesti aluksi, niin pystyin silti pyytää sen lähestymään sitä pelottavaa asiaa ja kohdata se. Ja etenkin se, että en itse panikoitunut!!! 😀 mukava saada tälläisiä pieniä onnistumisen kokemuksia. 🙂