Olipas mukava käydä taas pitkästä aikaa tutulla tallilla! Olikin jo vähän ehtinyt tulla ikävä ihmisiä ja tietysti eläimiäkin. Sattuipa sopivasti este-tunti 😀 Meinas tulla pakokauhu, mutta mä päätin että selviän tästä. Sain alleni ihan uuden tuttavuuden!
Tämän kaverin kanssa sai olla erityisen tarkka käden rentouden ja tasaisuuden kanssa. Itsehän jännitin taas ihan hirveästi, ja se todellakin näkyi koko yläkropassa… Hartiat korvissa ja jännittynyt käsi. Noh, muutamia kertoja piti ihan tosissaan miettiä, että miten sitä ohjaa kannattelee. Poni onneksi antoi palautetta samalla sekunnilla, kun käsi puristui nyrkkiin ja myötäys loppui. Se nosti pään kokealle ja lähti pakenemaan kuolaintuntumaa eteenpäin. Kuten kuvasta näkyy, vaikutti käsi koko ponin muotoon! Selkä notkolla ja paino edessä.
Ratkaisu löytyi muutaman ”väännön” jälkeen. Osasin viimein rentouttaa sen käden ja nyrkki ei puristunut enää yhtäjaksoisesti kiinni. Ponikin alkoi kulkea kauniin pyöreänä käyttäen mukavasti itseään. Palkkailin ponia heti kun se myötäsi, ettei sille jäisi suurempia traumoja omasta jännittämisestäni. 🙂 Vähitellen sekin alkoi rentoutua ja tuntui olevan kehuista mielissään.
Kun oltiin tutustuttu, sujuikin lopputunti aika kivasti! Tämä poni oli selkeästi moninkertaisesti kokeneempi esteillä kuin minä. Mun huonot tiet poni korvasi varmalla hypyllä! <3
Kuvista näkee vähän taas mitä virheitä tein: jalka liian edessä ja keskivartalolla vois olla vieläkin lisää sitä tukea. Tosin jalkaterän asento on jotenkin ihmeen kaupalla aika hyvä jo! Ei ainakaa pistä koko ajan silmään…
Ihan mukava uusi tuttavuus kyllä! Toivottavasti pääsisin vähän enemmänkin vääntämään koulua tämän kanssa. Voisin oppia aika paljon. 🙂 Pienet asiat vaikuttavat oikeasti todella paljon. Oma tavoite tällä hetkellä on saada hevonen kantamaan itseään oikein päin, jotta harrastamisesta on hyötyä meille molemmille.
Hihii! Niin onki 🙂 <3
Mun ottamii kuvii! 😀 ihana sina!<3