Tänään ajattelin ottaa ihan rennosti. Ennen tallille menoa en ollut vielä täysin varma mitä ponin kanssa keksisin, mutta lopulta kentälle meno ei houkuttanut yhtään niin paljon, kuin rento maastoilu.
Maisulla on jo muutaman vuoden tuntilais kokemus, ja omistajakin on alkanut huomata ponissa pieniä turhautumisen merkkejä. Vaikka kenttätyöskentely voi parhaimmillaan olla monipuolista ja palkitsevaa, saattaa poni alkaa jo kaivata toisenlaistakin hevosenelämää. Muutamia turhautumisen merkkejä huomasi hoidon ja varusteiden laiton yhteydessä: rauhaton edestakaisin pyöriminen, jalkojen nostelu suojia ja pinteleitä laitettaessa ja satulaa asteteltaessa näykkimisen yritykset/uhkaukset. Pidempään hoidettuani ja useamman kerran satulan laiton jälkeen kuitenkin totesin, että käytös on melko harmitonta.
Tein itsekseni päätöksen, että hoitotilanteet tapahtuvat tästä lähin rauhallisesti ja päättäväisesti. Menin tallille ajoissa, jotta minulla olisi kunnolla aikaa ihmetellä ponin kanssa mitä seuraavaksi aion tehdä. Aloitin hoidon luonnollisesti harjaamisella. Panin merkille kuinka nykivät ja nopeat harjanvedot aiheuttavat pienen säpsähdyksen ponissa, etenkin harjattaessa lautasia. Keskityin enemmän siihen miten aloitan harjanvedon pehmeämmin, ilman että ponin tarvitsee jokaisen kohdalla säpsyä. Huomasin heti eron ja poni rentoutui ja alkoi jopa hieman nauttia tilanteesta. Käytin harjaukseen paljon aikaa käyden jalatkin läpi useaan otteeseen, niin kädellä, kuin harjallakin.
Kavioita puhdistaessa Maisulla oli tapana nykäistä etujalat pois otteesta kauhomalla ilmaa. Päätin kuitenkin, että kaviot tultaisiin puhdistamaan minun ehdoillani. Vaikka poni yrittikin nykiä jalkaa pois, pidin jalasta tiukasti kiinni niin kauan, että huitominen loppui. Silloin pidin kaviota hetken paikallaan ja päästin jalan alas lepuutukseen. Pian nostin jalan uudelleen ylös ja jatkoin puhdistusta. Kun homma toimi, sai poni taputukset ja kehut! Tämä hassuttelu onneksi loppui nopeasti 🙂
Siirtyessäni suojien laittoon, poni oli sopivan rentoutunut. Otin suojat käteeni, mutta jatkoin hetken jalkojen silittelyä käsin. Hetken päästä sain suojat jalkaan, eikä ihmeempiä vastarinnan merkkejä esiintynyt.
Ongelmia Maisulle tuottaa edelleen satulan laitto… Joka kerta olisi mukavampi karata satulan alta, kuin kokea se kamala satulavyön kiristys! En kuitenkaan koe sitä vielä kovin suurena ongelmana, koska tilanne hoituu usein omalla painollaan, ja poni hyväksyy nopeasti satulan painon ja hampaita kiristellen antaa laittaa satulavyön kiinni. Suitsien laitossa ei esiinny ongelmia!
Mielestäni systemaattinen palkitseminen ja positiivisten kokemusten antaminen mille tahansa oliolle (oli kyseessä ihminen, kissa, koira, hevonen….) on pitkällä tähtäimellä palkitsevampaa, kuin turha meuhkaaminen tai rankaiseminen. Parhaimmassa tapauksessa tulokset syntyvät jopa nopeammin. Monessa tilanteessa tärkeintä on oman käyttäytymisensä tunnistaminen ja ymmärtäminen. Kun ymmärtää itseään ja toimintaansa, voi alkaa kyseenalaistaa sitä. Kyseenalaistamisen jälkeen, tehdään muutokset, jos niitä vaaditaan. Eläimet kuitenkin lopulta reagoivat meidän toimintaamme.
Tulikin näköjään kirjoitettua ihan hoitopäiväkirjaa ja pientä filosofista pohdintaa! 😀 No, kai tälläisetkin muistiinpanot ovat hyviä tulevaisuutta ajatellen. Ainakin itse huomaan edistystä.
Toivotaan, että toimintani ponin kanssa helpottaa myös tuntilaisten työtä ja antaa heillekin mukavamman kokemuksen ponista! 🙂 Itse olen ainakin hurahtanut tähän otukseen, ja aion jatkaa yhteistä opettelua niin kauan kuin on mahdollista.
harjaaminen, hoito, maasto, poni, ratsastus