Perjantai meni Perlalla ihan ok. Ratsastajalla olisi saanut olla taas paljon parantamisen varaa apujen käytössä… Loppu tunnista alkoi kuitenki homma toimia jotenkin päin. En tiedä, taisin olla vaan laiska :/ Olin edellisenä päivänä tunnin verran pelaamassa squashia ja paikatkin oli sen mukaisesti kipeät (etenkin jalat ja pakarat!!!). Voi olla, että silläkin oli jotain vaikutusta (SELI SELI!).
Lauantaina ja sunnuntaina saatiin maasto seuraa molempina päivinä! Oli kyllä ihanan rentoa meininkiä 🙂 Maisun (ja vähän munkin) mielestä ehkä liiankin rentoa, joten päätettiin maaston jälkeen poiketa pellolle laukkailemaan. Saatiin hetkeksi myös Maisun tytär Penni seuraksi, mutta lopulta laukkailtiin vaan Maisun kanssa kaksin kun Penni hyytyi niin totaalisesti. Nyt toivotaan, että huomiseen kenttä-työskentelyyn löytyisi hyvä vire molemmilta ja saataisiin tehokas treeni aikaseksi.
Tavallaan on todella inspiroivaa katsella kuvia upeista hevosista ja taitavista ratsastajista, mutta aina kuitenkin tajuaa, miten pitkä matka itsellään onkaan. Yritän nyt silti keskittyä tähän hetkeen ja pitää hauskaa. 🙂 Eiköhän sitä kehitystä tapahdu koko ajan. Huomaa kyllä, että tekee hyvää välillä vain maastoilla ja nauttia menosta. Ensi viikonloppuna taas maastoon ja varmaan vähän eri vaihteella.