Eihän tässä enää osaa aloittaa näitä tekstejä, kun on niin monta asiaa mistä kertoa! Lähinnä nyt istunta on ollut se asia, mitä on tullut pohdiskeltua ja treenattua. Pohkeen oikea paikka, istuinluut satulassa, kyynerpäät kyljissä, rintakehä ryhdikkäästi edempänä… Kerron tässä lähinnä oivalluksistani istunta-kurssien pohjalta.
Ensimmäinen kurssi oli Kumpumäen tilalla Pornaisissa. Päätettiin erään ystäväni kanssa jatkaa perinnettä, koska olimme oleet samalla kurssilla jo viime vuonna. Ensimmäinen tunti mentiin ensin kaksin ystäväni kanssa, ja saimme ratsuiksemme pienet punaiset suomenhevoset! Oma ratsuni (Vimena) oli nuori ja työskenteli mielellään. Aloitimme tunnin ihan keskittymällä hevosen liikkeisiin ja siihen, miten tunnemme istuinluut satulassa. Opettaja alkoi ensimmäisenä korjata ylävartalon asentoani pystymmäksi, koska nojaan hieman liikaa taakse. Hän antoi minulle hyvän mielikuvan: ajattele, että edessäsi on seinä, jota kohti nojaat päällä ja rintakehällä. Toimi hyvin, sillä pystyin lähes koko lopputunnin istumaan oikein.
Seuraavaksi hän huomasi vasemman jalan asentoni, ja antoi muutamia ohjeita pohkeen oikean paikan löytämiseksi. Monessa harjoituksessa hän myös sanoi, että ajattelisin enemmän sitä mihin suuntaan varpaani osoittavat, kuin sitä että missä asennossa kantapää on. Kunhan varpaat ja pohje ovat oikeassa paikassa.
Ratsastimme osan tuntia ilman jalustimia, ja opettelimme löytämään oikean paikan jalalle. Kun laitoimme jalustimet takaisin, sain reilusti pidentää jalustimia, jotta jalka olisi oikealla paikalla! Toimi hyvin 🙂 Myöskään vasen jalka ei pidemmillä jalustimilla törröttänyt niin pahasti.
Meitä kuvattiin tunnin aikana muutamaan otteeseen, ja katselimme omaa ratsastustamme lounaan jälkeen. Omassa ratsastuksessa ero oli selkeä, kun vertasin ylävartalon asentoani ennen ja jälkeen korjauksen. Kyynärpäätkin asettuivat paremmin kylkiin.
Iltapäivän tunnilla keskityimme istunnalla kääntämiseen. Yksi ongelmani on ollut polvien jännittyminen ja nouseminen satulassa, nyt keskityin parhaani mukaan siihen, että jalat pysyvät alhaalla kuitenkin pohkeen vaikuttaessa kyljissä. Välillä myös jännitän pakaroita, jolloin nousen liikaa satulasta, enkä pysty myödätä hevosen liikettä. Opettaja antoi meille mielikuvan siitä, että meillä olisi silmät lantiossa. Eli kaarteisiin mentäessä ulkopohje ja ulko-ohja ratsastaa ensin ja lantio kääntää loput. Keskityin nyt myös sisä-jalan rentouttamiseen ja lonkan avaamiseen. Myöskin puolipidätteet helpottivat kääntämistä!
On taas kyllä hirvittävä määrä asioita, jotka pitäisi muistaa KOKOAJAN!!! Onneksi sain positiivista palautetta siitä, että istun hyvin keskellä satulaa ja ilman suurempia vinoumia, vaikka vasen jalkani elääkin omaa elämäänsä! On siis jotain edistystä taas saatu aikaan 😀
Yhden lepopäivän jälkeen palasin omalle tallille, jolla pidettiin myös istunta kurssia! Kurssi kesti neljä päivää, mutta pääsin hyppäämään mukaan puolessa välissä. 🙂 Ensimmäisen tunnin menin Mini nimisellä hevosella. Vähän jännitti taas uuden hevosen kanssa, mutta onnistuin löytämään muutamia hydyllisiä asioita ratsastukseeni. Esimerkiksi taas tuo sisäjalka… Kun sen rentouttaa ja pyytää eteenpäin, myös jotain tapahtuu. Nyt opettaja kiinnitti huomiota käsiini: nyrkki pystyyn ja kyynärpäät kylkiin! Osasin jo hieman itse korjata yläkroppaani eteenpäin, jottai kyynärpäiden paikka löytyisi kylkiin oikein. Alan tosiaan helposti työntämään itseäni liian taakse 😀 Huomasin myös jännittäväni lantiota, joka taas vaikutti tähän hevoseen niin, että se lähinnä alkoi ravata/laukata paikallaan! Laukassa varsinkin jännitin, joten se jäi hieman tönköksi…
Palaute-kahvilla minulle sanottiin, että käsien ja pohkeen paikka on vielä hakusessa, mutta istuntani on huomattavasti suorempi! Tuntui hyvältä kuulla, sillä nämä ihmiset ovat nähneet minut myös vinona 😀 joten konkreettinen parannus tapahtunut! wohoo!
Seuraavana päivänä päästiin sitten Maimain kanssa töihin! En ollut viikkoon ollut sen selässä, joten tuntui ihanalta ja turvalliselta <3 Vaihdettiin edellisen yleissatulan tilalle koulupenkki, ja pikkuhiljaa alkoi löytyä oikeaa kohtaa satulasta! Myös pohkeet olivat jo luonnostaan paremmassa kohdassa, vaikka niitä sitten itse turhaan veinkin taakse päin 😀 Vähän piti ponia taas herätellä käyttämään takajalkoja. Kyllä se vähän jo reipastui, mutta varsinaista ”peräänantoa” ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Eräs kurssilaisemme oli perjantaina löytänyt Maisun oman moottorin, ja heillä oli mennyt tosi hyvin! Harmi kun en ollut näkemässä. Ilmeisesti ei ihan vielä omat taidot/määrätietoisuus riitä 😀 ehkä joskus 😉
Kurssin opettaja on läpiratsastanut Maisua ajoittain, ja osasi antaa hyviä vinkkejä, joilla poni pysyy hereillä eikä ala luistaa. Tärkeää on pitää ohjat tarpeeksi lyhyenä ja ratsastaa takaosaa eteen. Koska jos ohjat ovat liian pitkät, jää myös takaosa pois pelistä. Sovittiin, että joskus kun hän taas ratsastaa Maisua, voin mennä katselu-oppilaaksi. Näkisin, että miten ponin PITÄISI liikkua 😉
No joo, eiköhän tässä ollut hetkeksi taas tarpeeksi asiaa! Mukavaa oli, ja eiköhän tästä taas jäänyt käteen paljon hyödyllisiä asioita.