Aikaa on taas vierähtänyt kuukauden verran ja päässä on pyörinyt paljon ajatuksia.
Ensinnäkin oma ongelmani on ollut ohjat ja niiden oikeanlainen tuntuma. Huomaan, että oma käsi alkaa olla jo yllättävän kova… Poni reagoi kovaan käteen hyvin helposti sillä, että se alkaa purra kuolaimeen ja tipahtaa etupainoiseksi. Maisun kohdalla on erittäin tärkeää, että saataisiin se polkemaan paremmin takaa, koska se on muutenkin aika etupainoinen. Käynnissä ja ravissa aletaan saada jo kivaa muotoa, ja huomaan että osaan pitää kädet rentoina ja sopivalla tuntumalla. Heti kun aletaan tehdä vaativampia tehtäviä (joita en ilmeisesti osaa :D) alan tukeutua liikaa ohjiin ja unohdan rentouden… Unohdan kaikki perusasiat, kuten oman keskivartalon, myötäämisen ja puolipidätteet! Poni tietysti reagoi tähän painamalla päätä alas ja puremalla kuolaimeen. No eihän se voi kivalta tuntua 😀
Eilisellä tunnilla totesin sen todella konkreettisesti! Lämmiteltiin hevoset hyvin tekemällä taivutuksia molempiin suuntiin, lähinnä pääty-ympyrällä. Hommat meni tähän asti ihan hyvin, koska tiesin itse mitä teen ja käsi pysyi pehmeänä ja myötäävänä. Ainiin! Avo/sulkutaivutuksista sen verran, että en tosissaan ennen (kuin 4kk sitten) tiennyt mitä ihmettä koko taivutukset tarkoittaa! Huomaan todellakin, että ratsastuksessa on niiiiiiin paljon asioita joita en ole koskaan tiennyt, edes käsitteinä… mutta kirjoittelen näistä asioista vaikka toisessa kohtaa 🙂
Tosiaan, oltiin lämmitelty ja taivuteltu hevosia siinä n. 45 min, jonka jälkeen aloimme tehdä vaativampia tehtäviä. Meidän piti ratsastaa keskihalkaisijalta suoraan, pysäyttää hevonen keskelle, tehdä n. 4 askeleen peruutus ja nostaa laukka. Kyllä tuli niin alkeisratsastaja tunne, kun en osannutkaan enää pysäyttää!!!!! Voi itku kun oli turhauttavaa 😀 Ilmeisesti olin vähän vinossa, en enää osannut istua tiiviiksi satulaan ja jäin lähinnä vetämään ohjista…. Mihin katosi istunnalla jarruttaminen? vatsalihakset? huhhuh… Vähän liian kauan meni siinä, että kävelin ympäri kenttää ja yritin kiroillen saada itseäni toimimaan. Miten olis ollut ihan rentoutuminen? 😀 Pari kertaa saatiin jotenkin onnistumaan koko kuvio, onneksi! Harjoituksen tarkoitus oli tosiaan saada laukka nousemaan niin, että paino on takajaloilla ja etuosa kevyenä, niin että hevonen käyttää takajalkoja moottorina nostoon.
Ja kun palataan siihen onnettomaan apujen antoon, tässä huomasin juuri sen, että vaativampien asioiden tekeminen yhdessä perusapujen kanssa on minulle vielä vaikeaa… Luulen, että kun pääsen rauhassa kentälle ihmettelemään mitä pitikään tehdä, saattaa jutut loksahdella kohdalleen.
Ja kohdalleen loksahtelusta tuli mieleen! Kysäisin fysioterapeutilta tuosta vasemmasta jalasta. Kerroin ongelmastani (polvi kääntyy liikaa sisään ja varpaat liikaa ulos) ja hän totesi, että kyse on luultavasti jäykästä nilkasta. Pyöriteltyään jalkaa hän sanoi, että arvaus osui oikeaan! Nilkan liikerata on vähän rajoittunut, joten kompensoin sen kääntämällä sääriluuta mutkalle, joka kääntää polvenkin virheasentoon. Nyt sain kotiin jumppautus liikkeen, jolla pitäisi saada nilkkaa liikkuvammaksi. Fyssari epäili, että joku vanha vamma on aiheuttanut jalan varomista, joka taas on jäykistanyt nilkan. Ihan mahtavaa kun sai selvennyksen tähänkin! Nyt ei auta muu, kuin jumppailla 🙂
Mutta vähän Maisusta! On se kyllä ihana poni <3 Tuntuu, että se jo vähän alkaisi taipua ja vetreytyä! Vähän oli laukka hakusessa viimeviikolla… tiedä sitten mistä johtui, mutta nyt on alkanut taas nousta ihan napakasti. Ja siis tää poni osaa kyllä kulkea upeassa muodossa, kun sen vaan siihen jaksaa ratsastaa <3