No niin, ja niin siinä sitten tietysti käy. Jokaisessa päivässä pitäis olla vähintääkin se yks tunti lisää, että ehtisi/jaksaisi koneen ääreen kirjoittamaan. Yritetään kuitenkin paikata tilannetta.
Viime viikkoina on nyt ollut turhautumisia mm. oman jalan asennon kanssa ja sen oikean asennon löytämisessä. Vasemman jalan polvi-varvas-linja on ihan mitä sattuu… Tästä johtuen siis koko vasen puoli reistaa aika pahasti ja tasapainon löytäminen satulassa on vaikeaa. Tultiin ratsastuksen open kanssa siihen tulokseen, että alan venytellä jalan auki kiertoa (varsinkin vasemmalta puolelta!). Ongelma tuli esiin monissa tehtävissä: Suoraan ratsastaminen, vaikka kuulostaakin helpolta, aiheutti suunnatonta tuskaa ja ärsytystä! Poni olisi mielummin väistänyt kentän poikki oikealle kuin kulkenut kentän keskeltä läpi. Muutaman kerran jouduin homman käymään läpi, ennen kuin ymmärsin miten pitää istua ja vaikuttaa, että päästään kulkemaan suoraan.
Noh, tämän tunnin jälkeen olin aikalailla raunio ja vihainen tuolle tyhmälle jalalle. Tiedän, ehkä vähän liikaa saattoi tuo ”pieni” asia ottaa päähän, mutta toisaalta ratsastuksessa käytetään koko vartaloa, ja pohkeen asettuminen oikealle paikalle on liikkeen kannalta aika tärkeää. Puhumattakaan tietysti vinosta istunnasta, joka vaikuttaa vielä enemmän. No mutta, ehkä tämä ärsyytyminen auttaa jatkossa kiinnittämään asiaan huomiota ja kehityskin voi taas jatkua!
Muutaman ärsytys/kiroilu-tunnin jälkeen koitti se päivä kun hommat luisti ihan mukavasti. Päätin jo ennen tallille menoa, että tänään olen itse positiivisella asenteella ja yritän loppuun asti. Sattui vielä niin sopivasti, että Maisu oli samalla mielellä, joten hommat luisti sitten senkin puolesta! 🙂 Tunnilla keskityttiin lähinnä oman keskivartalon kantamiseen ja hevoseen vaikuttamiseen istunnan avulla. Se sopi meille hyvin! Kun annettiin ohjien olla vähän löysemmällä ja mentiin vaan istunnalla eteenpäin, poni alkoi ihan itse kantaa itseään ja pyrki mukavalla tarmolla eteenpäin (tällä kertaa myös kannuksista oli hieman apua). Tunnin jälkeen jäi tosi hyvä fiilis ja ponikin oli seesteisen tyytyväinen.
Perjantaina pääsin aikaisin töistä, joten päätin suunnata tallille. Ajattelin, että pieni treeni yksin kentällä tekisi ihan hyvää. Ihan hyvä yhteisymmärrys löyty paikoitellen ja saatiin jotain töitäkin tehtyä, mutta aika rentoa menoa silti 🙂 Lähinnä harjoiteltiin voltille siirtymistä ja sisäpohkeen ympärille ratsastusta, sekä väistöjen oikeanlaisia apuja (kun mulla taitaa olla välillä vähän ristiriitaisia…)
Kenttätyöskentelyn jälkeen mentiin viereiselle auratulle pellolle. Kun päästiin pellolle nostin heti laukan ja annoin ponille vapauden päättää vauhdista. Ensimmäinen puolikas mentiin vähän jäykkään lyhyttä laukkaa ja kyttäiltiin ympärille, mutta kun käännyttiin tallia kohti johtavalle suoralle, löytyi se oikea vaihde! Poni suorastaan loikkasi laukkaan, enkä halunnut juuri pidätelläkään. Kurvin lähestyminen vähän jännitti, kun mietin että meinaako se suhauttaa samalla vauhdilla suoraan tallille. Laukka vähän hidastui ja pysyttiin pellolla.
Seuraavana päivänä oli taas pakko päästä pellolle! En ilmeisesti ollut saanut tarpeeksi vauhdista, eikä Maisuakaan tuntunut haittaavan. Kunnon vauhtiin päästiin vasta muutaman kierroksen jälkeen, ja oli kyllä mahtava huomata miten tyytyväinen poni oli kunnon irroittelun jälkeen. Kokeiltiin me vähän umpihanki-treeniäkin, mutta Maisu ei ollut ihan niin innoissaan kuin minä.
Sunnuntaina vietettiin tallin talviriehaa. Maisu pääsi edustamaan talutus-ponien valio-joukkoihin! Hienosti meni, vaikka ilmeisesti päivän loppupuolella alkoi homma olla jo vähän liian tylsää. Kävijöitä oli mukavasti ja kaikki sujui rennolla meininigillä.