On kyllä niin hyvät fiilikset tämän päiväisestä aherruksesta!!! Ollaan päästy hiljalleen aika hyvään yhteisymmärrykseen tuon ponin kanssa, mutta matkaa on vielä jatkettava paljon. Kangilla ratsastaminen on auttanut muistamaan miten tärkeää pehmeä käsi on. Vähitellen alkaa myös ponin muoto muistuttaa jossain määrin sitä oikeaa. Se hakeutuu korkeammaksi kerta toisensa jälkeen! Edelleen on toki paljonkin harjoiteltavaa tasaisen käden pitämisessä, mutta alan myös vähitellen huomata eroa siinä, milloin käsi on tasainen ja milloin ei. Myöskin nivelillä ratsastaminen sujuu nykyään paremmin, joten olen kai löytänyt jotain muutakin merkittävää.
Maisu vastaa paljon paremmin ulkoapuihin, ja asetus sisään pysyy kokoajan paremmin. Toi Poni on vaan niin hyvä <3 Oma istunta tosin vaatii vielä vähän muokkaamista. Haluaisin päästä istumaan vielä syvemmälle satulaan. Muutamia kertoja on tullut ihan hyviä kokemuksia siitä, miltä sen ihan oikeasti pitää tuntua. Kantapäiden alas laskeminen ja jalkojen rentouttaminen silloin tällöin auttaa paljon. Ponikin reagoi siihen muuttumalla vielä pyöreämmäksi. Harmi vain, että en pysty kannatella itseäni tarpeeksi kauaa… kai se sitten vähitellen… toistoja toistoja 🙂
Ratsastin tällä kertaa vähän ehkä liioitellun kädet ylhäällä, jotta saatiin niska vielä korkeammalle. Maisu jaksaa kantaa itseään yllättävän hyvin ravissa. Myöskin laukassa, kunhan itse jaksan kantaa itseni 😀 Jalkojen suutakin on välillä ihan mitä sattuu. Kuvista se pitää silmään aika rumasti :/
Mutta kiitos tästä kaikesta kuuluu ihanalle Taijalle, kun jaksat vääntää meidän kanssa <3 Tätä vauhtia kun edistyy, ei voi muuta kun hymyillä. 🙂
