Uudelleen herännyt ja kouluratsastukseen hurahtanut 24-vuotias. Tällä hetkellä täytän päätäni kaikella ratsastukeen liittyvällä tietoudella, lähinnä teoriassa. Aloitin ratsastuksen uudelleen vajaa vuosi sitten syksyllä 2012. Sitä ennen käynyt varsinaisilla tunneilla ala-aste ikäisenä, jolloin harrastin vajaa pari vuotta. Sen jälkeen ollut vain muutamia satunnaisia kertoja hevosen selässä.
Rakkaus ja palo tämän lajin pariin on jyskyttänyt kaikki vuodet takaraivossa, ja viimein 2012 vuoden syksyllä uskaltauduin uudelleen tunneille! Läheltä löytyi mukava talli ja mukava porukka, joten sinne jäin. Vajaa puoli vuotta ehdin ratsastella tunneilla, kunnes sain mahdollisuuden vuokrata tallilla olevaa connemaratammaa. Saatiin laadittua kaikille osapuolille mieluisa sopimus ja niin alkoi harrastelu tosissaan!
Kehittyminen alkoi kertaheitolla vähän joka suuntaan. Halusin olla ratsastajana hyvä, jotta siitä olisi ponillekin jotain etua. Siispä alkoi armoton istunnan suoristaminen ja apujen käytön todellinen opettelu. Vähitellen aloin päästä jyvälle siitä, mitä ratsastus todellisuudessa on! Ja mitä kaikkea se merkitsee hevoselle. Alkujaan monet termit olivat ihan hepreaa! Asettaminen, taivutukset… Vähitellen alkoi hahmottua kuva siitä, mitä kouluratsastus on.
Koska tietoa alkoi olla lisää, myös vaatimukset itseään kohtaan kasvoivat koko ajan. Omien virheiden korjaamista tehtiin välillä itkun sekaisten tunteiden kanssa. Vaikka tunteet seilailivat laidasta laitaan, aina löytyi jostain innostus jatkaa ja yrittää uudelleen. Välillä ihmettelee sitäkin, että miten ne opettajat on jaksanut kuunnella mun valitusta kaikista ongelmista ja virheistä, ja silti vaan jaksaneet niitä mun kanssa korjata… hatunnosto heille!
Kesällä 2013 jouduin taloudellisten syiden takia jättää hommat tauolle. Lomailin enkä edes ajatellut ratsastusta, kunnes kolme viikkoa oli kulunut. Silloin iski todellisuus ja niin järkyttävä ikävä koko elämäntapaa, ettei tiennyt miten päin olisi. Tallillekaan ei voinyt lähteä, kun ei se olisi tuntunut samalta. Ikävissäni hukutin itseäni ratsastuksen teorialla ja erilaisilla blogeilla, kunnes huomasin, että se vain pahentaa asiaa! 😀
Nyt pääsin viimein ratsastamaan, ja kyllä huomasi miten tauko tekee välillä hyvää. Virheiden korjaaminen on paljon helpompaa! Tarkoitus olisi taas jotenkin säännöllistää käymistä, jottei jo opitut asiat ainakaan unohtuisi. Siltikin pitää itselleen muistutella, että tämä on prosessi!!! Oppiminen vaatii toistoja toistoja toistoja, väkisin tekemällä ei välttämättä tule hyvä.
Sen kyllä lupaan, että joskus mulla on vielä se oma <3